Jiri Hietanen

Koska edellinen kirjoitukseni on aiheuttanut tahattomia ja tahallisia väärinymmärryksiä päätin kaivaa rautalangan esille ja täsmentää muutamia kohtia. Perusväittämä on ennallaan, eli hiilijalanjäljen laskennan pitää kaikissa hankkeen vaiheissa perustua kustannuslaskentaa palvelevan määrälaskennan määriin, ei suunnittelijoiden IFC malleista mitattuihin määriin. Rakennetun ympäristön hiilijalanjälki pitäisi ottaa tosissaan. Ideaalitapauksessa tämä kysymys on kaikkien osapuolten mielestä niin vakava, että kaikkien […]

Kaikessa lyhykäisyydessään, jotta rakennusten hiilijalanjäljen laskennalla olisi mitään uskottavuutta, pitää sen perustua kustannuslaskentaa palvelevaan määrälaskentaan. Sen ei siis pidä perustua suunnittelijoiden IFC mallien määriin. Jos et usko, niin tässä perustelut. Lopputuloksen suunnittelu ≠ tuotannon suunnittelu Lopputuloksen suunnittelu ja tuotannon suunnittelu (miten suunniteltu lopputulos saadaan aikaiseksi) ovat kaksi eri asiaa, joita hoitavat eri ammattikunnat. Voidaan käydä

Tietomallissa olevista objekteista jotkin ovat saman tyyppisiä ja toiset eri tyyppisiä. Tietoteknisesti tämä voidaan esittää tyyppiobjektien avulla. Tällöin ’varsinainen’ objekti liitetään tyyppiobjektiin, jolla on ominaisuuksia jotka ovat samoja kaikille tuon tyyppisille objekteille. Nämä tyypin määrittelevät ominaisuudet ovat ’tyyppiominaisuuksia’ ja kaksi objektia ovat saman tyyppisiä kun niiden kaikilla tyyppiominaisuuksilla on sama arvo. /*! elementor – v3.6.5

Malli on todellisuuden yksinkertaistus. Todellisuus on äärettömän monimutkainen ja jokaisella sen osalla on loputtomasti ominaisuuksia ja suhteita. Kun todellisuudesta tehdään malli, on sen väistämättä oltava radikaali yksinkertaistus. Klassinen matematiikka ei pysty hallitsemaan edes mallia, jossa on vaivaiset 3 toisiinsa painovoiman kautta vaikuttavaa taivaankappaletta. Myöskään, jos rakennuksen seinät ovat vaaterissa, ne eivät ole yhdensuuntaisia, koska ’vaateri’

Vaikka eri osapuolet työstävät samaa rakennuksen suunnitelmaa, on kaikilla osapuolilla asiaan oma näkökulmansa. Tämä on luontevaa, koska kaikki tuovat kokonaisuuteen oman erityisen panoksensa. Tietomallipohjaisessa tiedonsiirrossa tämä tosiasia on vain ymmärretty huonosti ja yleinen trendi on yrittää ratkaista tiedonsiirron ongelmia pakottamalla kaikki osapuolet näkemään ja jäsentämään asiat samalla tavalla. Parempi ratkaisu löytyy datakubismista, jossa siirrettävä tieto

TAUSTA Suomessa ja maailmalla on jo reilun vuosikymmenen ajan kehitetty tietomallipohjaista tiedonsiirtoa tukevia tietomallivaatimuksia. Itse osallistuin jo 2007 Senaatti Kiinteistöjen vaatimusten, jotka olivat yhdet maailman ensimmäisistä, kirjoittamiseen. Työtä tehdään siis paljon, mutta silti tarjolla on hämmästyttävän vähän selkeää analyysiä siitä, millainen on hyvä tietomallivaatimus. Tämän dokumentin tarkoituksena on määritellä kriteerejä hyville tietomallivaatimuksille. Kun kirjoitat, kommentoit